perjantai 21. syyskuuta 2012

Osuuskuntamalli uusi mahdollisuus terveydenhuoltoon



Terveydenhuollon rakenteisiin puututtava.

Vuosia on puhuttu siitä, että Suomen terveydenhuolto ei enää pysty hoitamaan tehtäviään riittävästi. Kustannukset ovat karanneet käsistä. Lisäksi ne, jotka ovat terveempiä, hyvätuloisia ja työssäkäyviä saavat enemmän ja halvemmalla palveluita kuin ne, jotka ovat köyhempiä ja sairaampia. Työvoimasta on pulaa sekä lääkäri- että hoitajapuolella. Kun työntekijät karkaavat yksityispuolelle parempien etujen houkuttelemina, joutuvat kunnat pestaamaan yhä kalliimmalla tekijöitä firmoilta. Perusterveydenhuolto rapautuu, kun esim. lääkärimäärä on radikaalisti noussut erikoissairaanhoidossa sekä yksityispuolella, mutta terveyskeskuksissa pysynyt suunnilleen vuoden 1992 tasolla.

Ongelmat on tiedostettu, mm. THL on rapotoinut tästä kattavasti. Silti ratkaisua ei ole poliittisesti pystytty löytämään. On kyllä ehdotettu, että palvelujen järjestämisvastuu siirrettäisiin isommille alueille, esim. sote-piireille tai maakunnalliselle tasolle, mutta se yksistään ei muuta kovin paljon.

Iso ongelma on monikanavainen rahoitus, joka on ainutlaatuinen Euroopassa. Kun rahaa tulee kunnista, valtiolta Kelalta, vakuutusyhtiöiltä, työnantajilta, työntekijöiltä ym. ei kukaan katso kokonaisuutta. Eri tahot siirtävät kustannuksia toisilleen. Kokonaiskustannuksia tämä nostaa.

Uusia malleja on tutkittava ennakkoluulottomasti. Aivan varmasti on järkevää, että järjestämisvastuu on isommalla alueella, joka hoitaa sekä perusterveydenhuollon että perustason erikoissairaanhoidon päivystyksineen.

Uutena on noussut esiin osuuskuntamalli, joka on kokeilemisen arvoinen. Siinä järjestäjäpuolen rahat pantaisiin yhteiseen pottiin ja palvelut tilattaisiin osuuskunnalta. Omistajana olisivat työntekijät, Kela, valtio, kunnat, mahd. Apteekit ym. Osuuskunta ei tavoittelisi ensisijaisesti voittoa, mutta voisi toimia tehokkaammin kuin nykyinen varsin kankea järjestelmä. Näin voitaisiin henkilökuntaa palkita bonuksilla, jotka antaisivat kannusteen hakeutua julkisen palvelun piiriin. Tämä helpottaisi myös nykyisiä ja etenkin tulevia rekrytointivaikeuksia.

Keski-Suomessa on lähdetty tätä mallia aktiivisesti ajamaan. 200 lääkäriä on allekirjoittanut adressin, jossa toivotaan, että tämänkaltainen malli otettaisiin siellä kokeiluun.

Terveydenhuollon kustannukset ovat Mikkelissäkin ylittymässä miljoonilla. Tämä toki oli tiedossa jo budjettia tehtäessä, koska aivan selvästi alibudjetoitiin. Ei kuitenkaan voi antaa kustannusten nousun jatkua nykyiseen malliin. Kuntien rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Yksistään kuntien toimilla ei nykyjärjestelmän puitteissa pystytä riittävästi reagoimaan. Rakenteisiin on puututtava, näpertely ei enää riitä.

Terveyskeskuslääkäri
kaupunginhallituksen jäsen
Rauni Berndt (vihr.)

Julkaistu Länsi-Savossa lyhennettynä 17.9.2012





Julkaistu  Mikkelin Kaupunkilehdessä  ja Haukivuoren Seutu-lehdessä 20.9.2012


Mihin hoitajia katoaa ja miksi?

On keskusteltu paljon hoitajamitoituksesta ja päädytty siihen, että vanhuspalvelulaki ei sitä tarvitse. Tätä on perusteltu sillä, että hoitajia ei riitä, jos laitoksiin satsataan liikaa.
Ensiksi, laitoshoidosta puhuttaessa ovat puurot ja vellit menneet sekaisin. Laitoshoitoahan on purettu ,ja se vähenee koko ajan. Lisätty on tehostettua palveluasumista vanhuksille, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa tai ainakin seurantaa. Tätähän pidetään avohoitona, ja asukkaat asuvat omassa vuokra-asunnossa, maksavat itse lääkkeensä ja saavat Kelan asuntotuet ynnä muut korvaukset. Ympärivuorokautista seurantaa tarvitaan joka tapauksessa jatkossakin lähinnä muistisairauksien vuoksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa vuodelta 2008 minimisuositus on 0,5-0,6 hoitohenkilöä asukasta kohden vuorokaudessa, joka edellyttää myös sijaisten käyttöä poissaolojen aikana. Hyvän hoidon suositus on 0,7-0,8. On valitettavaa, että kokoomus sai runnottua tahtonsa läpi ,eikä edes minimimäärää saatu lakiin.
Monessa kunnassa, esim. Mikkelissä ollaan oltu yli minimisuosituksen, lähempänä 0,6:tta. Toisaalta on tilanteita, joissa lomien tai sairaspoissaolojen takia ei päästä tuohon tavoitteeseen. Kunnat lähtevät usein loppuvuodesta kirimään talouttaan , joten sijaisten käyttöä rajoitetaan.
On nähtävissä, että kun hoitajamitoitus on liian pieni, hoitajat uupuvat. Tulee sairaslomia, jotka lisäävät toisten taakkaa. Raskaasta kolmivuorotyöstä on jo nyt lähtenyt suuri joukko hoitajia muille aloille. Kotihoitoon todennäköisesti on enemmän halukkuutta, koska se on useimmiten päivätyötä.
Ei siis ole niin, että jos ympärivuorokautiseen hoitoon ei satsata, hoitajia riittää sen tähden kotihoitoon. Se saattaa päinvastoin johtaa siihen, että tehostetussa palveluasumisessa mennään uudelleen laitosmaiseen toimintaan, jotta edes rutiinit saadaan hoidettua.
Vaikka nyt päätös mitoituksesta on jäänyt tekemättä, keskustelu siitä varmasti nousee jatkossa uudelleen. Hoitajien määrä on oltava sellainen, että he kokevat työnsä mielekkääksi ja pysyvät alalla. Toivoisin, että ei sotkettaisi laitoshoitoa ja tehostettua palveluasumista toisiinsa, jotta keskustelu pysyisi asiapohjalla.

Rauni Berndt
terveyskeskuslääkäri
kaupungin valtuuston ja -hallituksen jäsen (vihr.)